Alun perin ropemaailmaksi suunniteltu asetelma, joka lähti liikkeelle sen pohtimisesta, että voisiko Kuun tavalla pyörivällä taivaankappaleella tapahtua jotain jännää.

On planeetta, joka pyörii tähtensä ympäri kuin kuu Maan – sen sama puoli on aina ratansa keskipisteeseen päin. Täten planeetan toinen puoli on aina pimeä, ja on aikojen saatossa kerännyt päälleen satoja kilometrejä paksun jääkerroksen. Vastaavasti tähdenpuoleinen pinta saa valoa vuorokauden ympäri, ja on suurelta osin armotonta, halkeillutta aavikkoa. Legendojen mukaan molemmissa elää hirvittäviä, valtavia otuksia, ja kukaan ei kykene todistamaan näitä tarinoita suuntaan tai toiseen, sillä ihminen ei selviäisi jäällä eikä aavikolla hetkeä pidempää.

Ihmisiä kuitenkin elää planeetalla, kiitos sen, että planeetan asento muuttuu päivän sykleissä jonkin verran. Kuuman ja kylmän ilman rajamailla on ikuinen hurja rankkasade, ja se piiskaa planeetan toisinaan aurinkoa ja toisinaan varjoa nauttivaa kehävyöhykettä. Täten tämä satoja kilometrejä leveä vyöhyke on aikojen saatossa muodostunut mereksi, jota aavikko ja jäätikkö rajaavat. Ihmiskunta asuttaa tämän meren lukuisia pienempiä ja suurempia saaria, ja liikkuu valtavilla laivoilla, jotka hyödyntävät merivyöhykkeen lujia, aina aavikolta päin puhaltavia kuumia tuulia. Pienet saarivaltiot käyvät kauppaa keskenään ja vaalivat toinen toistaan mielenkiintoisimpine sotapurjelaivoineen maailman tarkkaa voimatasapainoa.

Renessanssimereen liittyvä ropejuoni; On aivan tavallinen päivä Suomessa, ja sinä, aivan tavallinen oma itsesi, vietät aikaa kaupungilla kaveriesi kanssa. Yllättäen sattuu jotain, ja teidät temmataan eräälle Renessanssimeren saarista. Pöllämystyneisyytenne voittamiseenkin menee jo aikaa, ja vielä enemmän, jotta käsittäisitte uuden kotimaailmanne olemuksen. Kun viimein totutte elämäänne, kantautuu toiselta puolelta merta huhuja – ette olleet ainoita Maan asukkeja, jotka uudelle planeetalle saapuivat, ja toiset kuulostavat ottaneen paljon aktiivisemman roolin Renessanssimeren valtapelissä…